Virheistä oppii – rohkea yrittäminen kannattaa

Kun kymmenvuotiaana vastuutettiin tytöistä pienempi ja heiveröisempi keittiövastaavaksi toisten lähtiessä heinäpellolle, mieleen ei tullut vastustaa tai ilmoittaa lapsityövoimankäytöstä. Riisipuuron keittäminen annettiin tehtäväksi, ohjeen antamista en muista, mutta valmistuksen kylläkin. Ainesosien määrä oli varmasti annettu, mutta niin myös ruokailijoiden saapumisaika. Hätäännyin, kun maito ei alkanut saostua ja kello kävi. Ei muuta kuin lisää riisiä, saostuminen sai vauhtia. Riisipuuron valmistaminen on opittu. Nyt sitten jotain uutta!

On tärkeä, että lapsella ja nuorella, miksi ei vanhemmallakin, on mahdollisuus kokeilla, yrittää ja oppia. Uusien askareiden tekemiseen on hyvä kannustaa, virheiden tullen tarvitaan myönteistä asennetta, sillä virheiden tekemisestä varmasti oppii, ja kokemus jättää muistijäljen.

Menestyminen edellyttää rohkeutta, luovuutta ja sitkeyttä yrittää, erehtyä ja yrittää aina uudestaan. Erilaisissa yhteisöissä, niin kotona, koulussa kuin työpaikoilla on tärkeää kannustaa virheiden tekemisen keskellä uusiin yrityksiin ja uusiin näkökulmiin. Virheistä on nyvä myös puhua, toisten kokemuksista oppii paljon.

Armollisuutta virheille, onnittelut uusista kokemuksista ja rohkeutta yrittää aina uudelleen ja uudelleen. Haastavaa ja kiinnostavaa on tarttua uuteen ja mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle – yritän, erehdyn, yritän uudelleen, onnistun ja iloitsen. Sisu kasvaa!

 

Erilainen kouluvuoden alku

On alkamassa ensimäinen ehjä kouluviikko, itselläni toinen lomaviikko. Ensimmäinen viikko meni uuden opetteluun. Nautin aamupalani levollisesti, nautin luonnosta ja rauhasta. Tein havaintoja menneestä, jotta näen tulevaan. Siirryin oman osaamisalueeni ulkopuolle, opettelemaan konekorjaajan työkaluja ja assistenttina olemista: kulmahiomakone, tinakolvi, sivuleikkuri, sulkija – onkohan näistä loppukoe?

Havaitsin sen tosiasian, että 60 vuotta peräkkäin olen lähtenyt innokkaana kouluun, todella! Sitä ennen parin vuoden ajan kävin leikkikoulua kotona. Tänä syksynä en lähtenyt. Muistelin kahvin ääressä niitä erilaisia lähtöjä, merkityksellisiä asioita ja muistoja. On mielenkiintoista ja opettavaista huomat, mitä kukin oppilaitos, oppimispesä on merkinnyt ja millaisen jäljen jättänyt.

Muistoissa on lähdön voiman lähde, kannustaja ja suuntaaja. ”Leikkikoulu” oli koulun leikkimistä. Naapurin isommat tytöt aloittivat koulun ja he ottivat opettajan roolin kotiin saavuttuaan. Olin yksi oppilaista, tuolit olivat rivissä pulpetteina. Siinä polvillaan käytiin läpi isompien ”oikeassa koulussa” oppimia asioita. Lukemisen opin jo kolmevuotiaana, joten koulutehtävät olivat helppoja, mutta mukavia. Kyse oli arkisesta esiopetuksesta. Opettaja oli vaativa.

Kansakouluun minut ohjattiin 6-vuotiaana, koska osasin jo lukea. Siinä isän peruste, kun polkupyörän ”tarakalla” vei minut opettajan luo pääsykokeeseen. Jännitti! Minun piti lukea virsikirjasta joitakin virsiä. Opettaja totesi ”koulukypsyyden” ja näin alkoi oikea koulutie, joka nyt on katkolla. Isä ja äiti kouluun kannustivat.

Kansakoulun kuusi luokkaa kävin kahdessa eri koulussa, aina sen mukaan, mihin määrättiin. Ei silloinkaan nuori koululainen ollut tietoinen kunnan päätöksistä eikä pikkukoulujen oppilasmääräongelmista. En koe kärsineeni, en edes ihmetelleeni, miksi näin koulupaikkaani vaihdettiin. Tuttuja oli kuitenkin aina kavereina, se olikin varmasti ratkaisevinta viihtymiseen ja hyvään oloon tässä pallottelussa. Mitä sitten alaluokilta on jäänyt muistoihin? Paljon positiivista on mielessä: koulumatkat, yhteiset tunnit ja niissä esitetyt ohjelmanumerot, askartelut ja kaverit. Joulujuhlassa esitin runon Tonttu Tippeli, mikä onkin osoittautunut enteeksi! Jännittävää oli, kun terveydenhoitaja tuli kouluun ja kukin sai piikin vuorollaan. Hiihtokilpailuista on jäänyt huonoja muistoja. Ei ollut kiva, kun vaivalla pääsit maaliin, luit suorituksesi liitutaululta ja mustikkamehu vieläkin joskus palaa muistiin. Onneksi usein pakkasta oli yli -15 astetta, jotta sukset sai jättää kotiin! Mielenkiintoista on, että oppimisesta ei ole jäänyt mieleen paljonkaan. Se oli kai niin itsestään selvää. Yksi asia kuitenkin: kertotaulun osaaminen testattiin siten, että kaikki nousivat ylös ja oikein vastanneet ja nopeimmat saivat aina istua. Isä oli hyvä opettaja, vieläkin muistan ne muistisäännöt, joita sain. Mitähän sellainen oppilas kertotaulutentistä muistaa, joka viimeiseksi jäi seisomaan – yksin. Suhde matematiikkaan on ehkä sama kuin minulla hiihtoon oli monta vuotta.

Keskikouluun menin pyrkimään sitten kuudennen luokan jälkeen. Pyrkiminen oli kaksipäiväinen tapahtuma. Muistan vieläkin sen pienen keltaisen opuksen Oppikouluun pyrkivän opas, jonka avulla pääsykokeisiin valmistauduin. Tehtävät olivat äidinkieleen ja matematiikkaan liittyviä. Matematiikassa oli sanallisia ja mekaanisia tehtäviä. Toisen päivän päätteeksi julkistettiin keskikouluun hyväksytyt oppilaat. Kannustajina olivat äiti ja sisareni, joka oli päässyt keskikouluun edellisenä syksynä. Keskikouluajasta muistuu mieleen bussimatkat, konvien paritanssit ja rehtorin pyynnöstö opettajainhuoneessa välituntikahvinkeitto. Kahvi tuoksui käsissä koko loppupäivän, toisetkin saivat nuuhkia. Paljon tuli uusia oppiaineita. Ruotsin ja saksan opettajat olivat kannustavia, he antoivat innokkaalle oppilaalle ylimääräistä lukemista. Kannustus on kantanut pitkään. Jos aamuhartaudessa virsilaulu ei kaikunut, rehtori kuulutti keskusradiosta kesken oppitunnin aulaan, jossa pidettiin ylimääräiset harjoitukset. Kanttori Eino musiikinopettajana käytti omat välituntinsa oppilaiden yksityisopetukseen, näin opin soittamaan pianoa. Kaustisen kisojen ennen oppilaat tamppasivat yleisölle reittejä ladun varteen. Se oli ihan mukavaa liikuntaa, samoin kuin Teerijärvelle päin kävely ja takaisin, jos sukset olivat unohtuneet kotiin! Liikuntaa sekin! Opettajat ovat olleet hyviä koko matkalla. Muutenkaan mieleen ei ole jäänyt mitään negatiivista. Paljon tuli uusia ystäviä, uusia opettajia. Nopea piti olla, että ennen kotimatkaa ennätti juosta hakemaan Virkkalan kaupasta lämpimän sokeripossun, sisällä oli marmeladia.

Kotona tehtiin töitä, varmaan läksytkin, vaikeaa ei ollut, en ainakaan muista. Tunnollisesti kaikki hoidin. Kannustajana muistan lääkekaapinhoitaja Tykon, kun hänen luotaan äidin ohjeistaman hain RaMaVitiä tai jotain muuta tarpeellista, Tyko totesi, että sinä sitten jatkat opintoja, sinä olet lukija. Hän oli näkijä. Hän vanhempieni ohella kannusti opintielle, ei ollut vaihtoehtoja. Kesällä lehmät karkasivat kotiin paimentytöltä, joka luki kirjaa syventyneenä. Ei sellaisesta ole maanviljelijäksi, siskoni oli parempi. Näin jatkuu koulutieni oppikoulun ylemmille luokille ja kirjoittamiseni, kun mekaanikon assistentin töiltäni ennätän:) Siis opintielle uutta oppimaan…

Opettajuus päivittyy

Vaikka näin juhlavuonna paljon on mielessä kuljettu polku, tulevaisuus on kuitenkin johtotähtenäni. Uusi opetussuunnitelma mahdollistuu lukion arjessa, mikäli opettajuus ja oppimisympäristö päivittyvät tulevaisuutta ennakoiden. Keski-Pohjanmaa voi olla ylpeä, voisi olla korostuneemminkin, sillä maakunta on osaamisen ja koulutuksen maakunta. Keski-Pohjanmaa ja sen kunnat ovat sivistyksen kultamaata. Sen pitää näkyä toiminnassa ja arjessa.

Lukion opettajuus päivittyy -hanke on koko maan kannalta merkittävä, sillä useimmat kumppanuushankkeet ovat korkeakoulujen ja muiden uin lukiokoulutuksen hankkeita. Kokkola koordinoi Keski-Pohjanmaan lukioiden opettajien täydennyskoulutushanketta ja taustalla on Centria-amk:ssa menestyksellisesti toteutettu Opettajuus päivittyy-projekti.

Asiantuntijoina lukioiden hankkeessa ovat Centrian projektista ja laaditusta raportista tutut osaavat henkilöt Merja Meriläinen ja Marika Paasonen. Nyt syksyn aikana olemme saaneet esimakua tästä osaamisen päivityksestä ja lupaavalta näyttää.

Opettajien kouluttautumiseen panostetaan, olemme hyvin ennakoineet asian. Tällä viikolla minulla oli ilo läheltä seurata hektistä aikaa ennen raportin julkistamista. Kuntaliiton lukiorehtoriverkosto kokoontui keskiviikkona, raportin julkistamista edeltävänä päivänä ja 13.10.2016 julkistetun OKM:n raportin projektipäällikkö taustoitti hankkeen tavoitteita. Opettajien koulutusta uudistetaan erinomaisella tavalla. Koulutuksen järjestäjille ja opettajille avautuu tulevaisuudessa paljon mahdollisuuksia.

Haasteena lukiossa on opetustyön organisoinnin uudistaminen, sillä opettajille tulee mahdollistaa osaamisen päivittäminen omassa työyhteisössä ja laajasti ja kiinnostavasti verkostoituen. Mutta organisointihan on koulutuksen järjestäjän ja rehtorin tehtävä yhdessä henkilöstön kanssa.

Haasteita siis riittää! Syyslomaa antaa siivet luovuudelle ja uutta syntyy sitten yhdessä!

 

 

Ohjauskävely on musiikkilukiomme arkea

Aktiivinen vuorovaikutus lukiossamme on tuottanut arkeemme ohjauskävelyn. Emme ole monesti harrastaneet kokouskävelyä toiminnassamme, mutta ohjauskävely on jokapäiväistä.

On arvokasta, että yhteisössä henkilöiden välit ovat sellaiset, että jokaiselle löytyy keskustelukumppani. Toteutamme toiminnassamme myös tapaa Koko koulu ohjaa. Avoimuus ja luottamus ovat keskeisiä. Lukiossamme on monipuolista asiantuntemusta, inhimillisyyttä ja auttamisen halua. Keskustelukumppani löytyy ja keskusteluyhteyttä arvostetaan.

Kun opettaja pääsee lähtemaan oppitunnilta välituntitauolle opettajinhuoneeseen, hän ennättää ohjata ainakin neljää eri opiskelijaa ja ainakin neljässä aivan erityyppisessä asiassa. Tauolta palatessaan ohjaustuokioiden määrä saattaa olla jopa sama.

Olemme olleet iloisia, että lukiossamme kaikki tervehtivät toisiaan, sillä emme kulje toistemme ohi, mutta  on syytä iloita myös ohjauskyvykkyydestä ja tehdä näkyväksi myös tämä ohjauskävelykulttuuri. Meillä ihminen – opettaja, opiskelija, siistijä, koulusihteeri, kuraattori – on läsnä. Rehtorina myös minä itse!

Ohjaus kuuluu kaikille. Ohjaus tarvitsee oppimisympäristössä myös ohjaukseen sopivia tiloja. On asioita, joita voidaan käsitellä ohjauskävelyllä, mutta usein asiat vaativat yksityisyyttä. Niinpä oppimistllojen ”estettömyyskartoitukseen” kuuluu myös löytää tiloja yksilöllisiin ohjaustuokioihin eri henkilöstöryhmien kesken.

Osallistamisen antia ja iloja

Mitä enemmän ympärilläni on toimijoita, sitä enemmän on mahdollisuuksia. Kun avaa oven ideoille, niitä alkaa tulvia sisään. Haluamme edistää, haluamme ennakoida. Olemme kertoneet opiskelijoille, että olemme mukana LUKE-verkostossa, jossa tavoittenamme on löytää toimintaamme hyviä käytänteitä. Oppimateriaalit muuttuvat, oppimisympäristö laajenee ja tietoa on kaikkialla.

Olen itse pohtinut jo pitkään rakenteellisia ratkaisuja työpäivään. Suunnitelmat ovat rohkeitakin. Nyt jo ensimmäisessä jaksossa on opiskelijoilta tullut muutama idea, pientä ja suurta uudistettavaa. Olen niin onnellinen, että opiskelija oli kirjannut idean ja siihen toimintamallin aivan unelmieni mukaan. Kun häntä sitten haastattelin, hänellä oli esittää tiimi opiskelijoita, jotka olisivat valmiita yhdessä opettajatiimin kanssa laatimaan suunnitelman.

Kyse on erilaisten oppijoiden toimintatavoista, joustavien järjestelyjen mahdollistamisesta ja opettajien asiantuntijuuden kohdentamisesta tarkoituksenmukaisella tavalla. Tästä kokeilusta ei kannata tehdä raskasta. Aion hyödyntää yli-innovaattorin neuvoa, kokeile rohkeasti. Kerron lisää jatkossa.

Todistetuksi on tullut myös, että omia ideoita ja viestejä ei kannata pantata, vaan laittaa jakoon. Yksi saattaa kiinnostua, yhdelle jokin haaste voi olla motivaattori uuteen. Opiskelijamäärän vähäisyys ei saa olla este mahdollisuuksien kirjolle. Olemme tarjonneet mahdollisuuksia korkeakouluopintoihin tai esim MOOC-kursseihin. Opiskelijoita on tarttunut täkyihin ja tuloksia on tullut.

Osallistaminen lisää vuorovaikutusta. Vuorovaikutus tuottaa mielihyvää. Jatkan ideoiden pallottelua.

 

Uusi lukio – uskalla kokeilla

Maananntaina 29.8.2016 ministeri Sanni Grahn-Laasonen avasi OPH:n LUKE (lukioiden kehittämisverkosto) -verkoston seminaarin. Ministerin kannustava ja lukioväkeä innostava puhe varmaan tarttui kuulijoihin. Nyt on lukioilla mahdollisuus, latu on aukaistu. Meidän on hyvä sitä kulkea. Verkoston toiminta edistää opetus- ja kulttuuriministeriön tahtoa.

Yli-innovaatioaktivisti Anssi Tuulenmäki tuuletti lukioväkeä ihan sopivasti. Nyt on mahdollisuus ja myös velvoite uskaltaa toimia toisin. Lukioissa on kannustettava opiskelijoita toimimaan rohkeasti uudella tavalla. Opiskelijoita on osallistettava. On tärkeä kannustaa työyhteisöä luovuuteen ja aktiivisuuteen. Rohkeutta ja luovuutta oppimiseen voimme jokainen etsiä.

Uusi lukio luodaan itse. Muutokseen voimme haastaa toisemme. Tyytymättömyys poistuu toiminnan avulla. Omaehtoinen toiminta aktivoi ja innostaa. Yhteisössä on tärkeää kuunnella toisia, ympärillä toimivia ja yhdessä pyrkiä entistä parempiin tuloksiin.

Olemme tottuneet muuttumaan, mikä on nyt ajankohtaista muutosta – sitä yhdessä ja myös yksilöinä aktiivisesti etsimme. Kerromme tuloksista muillekin, se on LUKE-verkostossa tavoitteenakin.

Omaan Anssi Tuulenmäen Licence -kortin, olen jäsen 1741. Minulla on lupa toimia toisin, olen innovaattori-rehtori.

 

Tunnelmia aloitusviikon illassa

Lukuvuoden ensimmäinen kouluviikko on takana. Tunnelma kodikas ja hyvä. Talossa on väkeä enemmän kuin koskaan, lukuvuosi on siis mahdollisuus. Kesän muistoja on jaettu, mutta samalla työt tehokkaasti aloitettu. Asetin koko koululle haasteeksi, että jokainen saa luonnosteltua oman työsuunnitelmansa koko lukuvuodelle ja tarkemmin tälle ensimmäiselle jaksolle. Käynnistys ainakin oli hyvä.

Jokaisella opiskelijalla on yksilöllinen opinto-ohjelma, painotukset ja työmäärä tavoitteiden ja kiinnostuksen mukaan. Uusia opiskelijoita talossa aloitti liki 70. Mukaan mahtuu eniten musiikkipainotteisia suunnitelmia, mutta joukossa on myös kv-liiketoimintalinjan, lajivalmennuslinjan, kuvataidelinjan, matematiikkalinjan ja ilmaisutaitolinjan opiskelijoita. Työjärjestyksen laatiminen on haaste, miten onnistuin, jää nähtäväksi. Olemme saaneet lukioomme myös useita yhdistelmätutkinnon suorittajia Kaustisella sijaitsevista oppilaitoksista, Raviopistosta ja Kansanopistosta. Musiikkilukion toiminta on laajentunut entisestään. Opiskelijoina on myös aikuislukiolaisia. Kaikki ovat innokkaasti oppimassa, kaikkia ohjaamme omilla poluillaan.

Uusi ops ja sen sovittaminen vanhan opsin kanssa on pienessä lukiossa oma työnsä. Kaikkien on sopeuduttava uuteen.  Musiikin ops uudistettiin kokonaan ja niinpä työjärjestyksen laadinta oli tuskallista. Viikon aikana sitä vielä jouduin muokkaamaan. Mutta jatkossa vaivannäkö palkitaan, uskon niin.  Musiikin opetusjärjestelyt vaativat aikatauluttamista opettajien ja opiskelijoiden kesken, työ jatkuu ensi viikolla.

Onneksi minulla on ollut aikaa myös keskustella lomalta koulutyöhön tarttuneiden  kanssa. Väki on työn touhussa, loma on virkistänyt ja virittänyt. Koulumme tilat on siistitty ja uusia kalusteitakin on saatu.  Iloa tuottavat uudet pienryhmäkalusteet, kauniit verhot sekä opettajien uusi kahvinkeitin. Uusia tietokoneitakin on saatu opiskelijoiden käyttöön ja näin sähköiseen yo-tutkintoon aktiivisesti suunnataan.  Tilojen viihtyvyyttä lisää vaihtuva kuvataidenäyttely käytävissä. Kuvataideopettajamme Minna Läntisen kesä on ollut tuloksellinen: saamme nauttia hänen tauluistaan.

Koulumme päivänavaukset ovat jotain aivan erityistä, sen olemme saaneet jo nyt kokea. Aloitamme päivän salissa kaikki yhdessä ja vuorolistan mukaan saamme nauttia taidokkaista ja persoonallisista esityksistä. Jakson tarjolla olleet vuorot varattiin nopeasti. Päivänavaustiimi sai tehokkaasti työnsä valmiiksi. Tulossa on monta yllätystä, tilaisuuksista on harmillista olla pois. Yhdessä olemme enemmän.

Heti tiistaina, toisena koulupäivänä, kv-liiketoimintalinjan vastuuopettaja sai tietoa alkavasta kurssista. Musiikkilukiossa pilotoidaan tänä lukuvuonna kaksi Yrityselmän nuoret sukupolvet -linjan kurssia. Ensimmäinen alkaa syksyn yo-kirjoitusten jälkeen. Olemme mukana pilotoimassa yhdessä 11 muun lukion kanssa. Opiskelijoita on ilmoittautunut kurssille innokkaasti.

Dream Academy Norden -hankkeen aikataulu tälle lukuvuodelle saatiin laadittua. Ruotsinopettaja Jaana ja musiikinopettaja Markus sopivat vierailuista sekä projekteista. Saamme viikoksi Norjasta lukiolaisia kouluumme. Kyseessä on musiikkilukioiden yhteinen pohjoismainen projekti.

Perjantaina historian ja yhteiskuntaopin lehtori puolestaan matkasi Helsinkiin, sillä Oikeusministeriöön oli kutsuttu viiden lukion edustajat aloittamaan Suomi 100 -juhlavuoden kirjoitustyötä. Projektista tarkemmin myöhemmin.

Summasin viikon antia marjanpoiminnan päätyttyä. Paljon oli tässälkin tapahtunutta, mutta enemmän jäi kirjaamatta. Arvokkaita viikon aikana olivat lukuisat kohtaamiset ja tutustumiset. Kiitollinen olen jokaisesta työyhteisössämme. Ensi viikolla on aika huolehtia myös verkostoista – täältä siis tullaan!

 

 

Keski-Pohjanmaa on koulutusmaakunta!

Yhteishaku toisen asteen kouluihin alkaa. "Ysit valintojen edessä" lehti otsikoi, se on totta. Lehdet ja muukin media 
aktivoituu nyt koulutusteemaan. Koulutus on pääoma. Nyt markkinoidaan mahdollisuuksia, mutta miten? 
Oppilaitoksille on tarjottu mahhdollisuuksia ostaa palstatilaa ilmoituksille niin maakunta- kuin paikallislehteen. 
Ilmoitukset laitettiin. Herää kiinnostus, miten ilmoitukset tavoittavat nuorison. Toivottavasti!

Uskon kuitenkin, että kuvat ja otsikot houkuttelevat lukijoita. Maakuntalehden koulutusosio ei vaikuttanut ainakaan itseäni
innostavalta. Oppilaitosten ilmoitukset ovat palstatilaltaan pieniä, mutta kylläkin houkuttelevia, koulutusmahdollisuuksia
kuvaavia. Ilmoitusten ympärillä oleva sisältö nakertaa ilmoitusten merkitystä. Yhteishaku alkaa ja opiskelijan on tehtävä 
päätöksiä tulevaisuutta varten. Artikkelit käsittelevät leikkauksia, säästöpaineita ja koulutuksen järjestäjien kannalta 
luovuutta vaativilta: Jotakin kyllä keksitään. Mutta mitä?

Keski-Pohjanmaalla on tarjolla monia koulutusmahdollisuuksia, maakunta on vetovoimainen, sillä toisen asteen koulutukseen
hakeudutaan eri puolilta Suomea. Maakunnassa on yksi erikoislukiokin, jonka juuret ovat vahvasti Kaustisen ja koko maakunnan
kulttuurielämässä. Kaustisella on peräti kolme valtakunnallista toisen asteen koulutusmahdollisuutta: hevostalouskoulutus,
lapsi-ja perhetyön koulutus ja musiikkilukio. Kunnan kokoon nähden tarjonta on ansiokas. 
Nuorille ja huoltajille olisi hyvä kertoa koulutuksen kehityssuunnista. Koulutusta ja sen tukipalveluja kehitetään koko 
ajan. Nyt lehti otsikoi lukiokoulutuksesta "lukio uuvuttaa etenkin tyttöjä", mutta kertomatta jää kaikki nyt lukioihinkin 
kehitetyt opiskeluhuoltopalvelut. Oma näkemykseni on, että yksin lukion syy ei ole, että lukio uuvuttaa. Lukio-opinnot
edellyttävät työtä ja työn tekemiseen ja ponnisteluun opitaan niin lukiota edeltävässä koulussa kuin kotonakin. Lukio
edellyttää valmiuksia opiskeluun ja se on ennakoitava. Opiskeluhuollon kehittämistyössä lukiot ovat olleet aktiivisia ja 
ennakoiva toimintamalli on sisäistetty. 

Mutta lukioissa tapahtuu tällä hetkellä paljon positiivista, nuoria oppimiseen houkuttelevaa. Lukioissa hyödynnetään ak-
tiivisesti tekniikkaa oppimisessa ja valmistaudutaan sähköiseen ylioppilastutkintoon. Lukiossa opiskelevat toimivat oppi-
vassa yhteisössä, tiimeissä ja avokonttorimaisessa oppimisympäristössä. Lukiolaiset oppivat yhdessä opettajien kanssa.
Lukiot ovat aktivoituneet verkostoitumaan yritysten ja työelämän kanssa. Lukio-opinnoissa arvostetaan työkokemusta ja
opintoja lukion ulkopuolella, esim. avoimessa yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa. Lukioissa opiskelijat laativat oman
yksilöllisen opinto-ohjelman ja jatkokoulutussuunnitelman ja valmentautuvat jatko-opintoihin. 

Positiivista on tiedottaa myös lukioista aktiivisina oppimispaikkoina ja kuvata toimintaa laaja-alaisemmin ja positiivi-
sesti. Lukiossa nuori löytää oman polkunsa.
Olen aina suhtautunut tulevaisuuteen positiivisesti ja siihen nuoria kasvattanut. Uskon, että jokainen löytää paikkansa. 
Luottamus omiin vahvuuksiin ja kykyihin on kantava voima tulevaisuuteen.

Keski-Pohjanmaa on koulutusmaakunta ja mediankin toivon sitä positiivisuutta tuovan esiin nuorison keskuudessa!

Kaustisen musiikkilukio on nuorelle mahdollisuus panostaa omiin mahdollisuuksiin! 

Osaamisen näyttöjä jaettavaksi

Lukuvuoden jakso 3 on nyt päättynyt. Jakson viimeisen torstain koulun yhteisötunti oli varattu jakson aikana tehtyjen erilaisten osaamisten näytöille. Tunti onnistui hyvin ja jaettavaa oli. Opettajat ja opiskelijat esittelivät töitä ja luovia toteutuksia jakson kursseilta.

Tavoitteena on saada mielenkiintoisia toteutuksia tiedoksi muillekin kuin vain kurssin opiskelijoille tai vain kurssin opettajalle. Tunnin aikana ennätettiin nähdä mm BI1 kurssilta 5 opiskelijan Evoluutiotyöpaja -tuotos Prezi -esityksenä.Musiikkilukiossa kun olemme saimme kuulla kamarimusiikkiviikolla kantaesitetyn sävellystyöpajan esityksen. Opiskelijoiden sävellystyöpajan ohjaajana toimi sävellyksen opiskelija Ville Raasakka Sibelius-Akatemiasta. Säveltäjät esittelivät partituurin ja saimme kokea äänimaiseman Uni junassa.

Musiikin historian syventävällä kurssilla opiskelijat ovat tehneet tutkimuksia valitsemistaan aiheista. Opettaja ja opiskelijat esittelivät tutkimusaiheet ja tutkimuksiin voimme perehtyä oppimisalustalla tarkemmin. Pienimuotoiset tutkimukset valmentavat myös jatko-opintoihin. Aikaa pitää seuraavalla kerralla varata enemmän, jotta ainakin muutamasta tutkimuksesta saamme kuulla enemmän ja haastatellakin tutkijoita.

Jakson alussa opiskelijoita kannustettiin myös oppianeiden väliseen yhteistyöhön ja ainakin seuraavia toteutuksia on hyödynnetty: Toisen vuosikurssin opiskelija esitteli työn, jossa hän oli yhdistänyt historian ja psykologian oppisisältöjä tutkiessaan sodan vaikutuksia imisen psyykeen. Saimme kuulla Heinin esityksen asiasta. Maantiedon GE4 kurssitöissä on hyödynnetty tietotekniikan mahdollisuuksia ja opettajat ovat tehneet myös aktiivista yhteistyötä kurssin arvioinnissa. RUB-kurssien töitä opiskelijat esittivät musiikin voimin ja saimme kuulla myös kantaa ottavan puheenvuoron. Abiryhmä todisti, että pilkkusäännöt ovat lukuloman alkaesa hallussa. Säännöt ja ohjeet on opittu laulaen. Idea on hauska ja säännöt varmasti mielessä vielä myöhemminkin.

Oppimisen mahdollisuuksia ja ideointia opettajat ja opiskelijat esittivät myös kannustukseksi: Soittoläksyjen harjoitteluun on kehitetty motivointikeinoja, jokaisen on itse etsittävä henkilökohtaisia toteutuksia.

Musiikkilukiossa on mahdollista saada lukiossa ja lukioaikana suoritetuista kansainvälisyysopinnoista todistus. Janette-abi esitteli omaa toteutustaan. Heti tämän esityksen jälkeen muutama muukin opiskelija ilmoitti kiinnostuksensa asiasta.

Yhteisöllinen jakaminen kannatti. Vaikka pieni osa vasta saatiin esiin, mutta tästä on hyvä jatkaa. Jakson 4 loppuun varasin enemmän aikaa, kehitämme yhdessä toteutusta ja pyrimme saamaan siitä vuorovaikutteisemman kokonaisuuden.  Näin opimme toisiltamme.

Alumnit apuna ja aktiiveina

Musiikkilukion arjessa ja juhlassa alumnit ovat tärkeitä. Alumneja on karttunut reilut 1300. Jokaisella on oma arvonsa ja paikkansa. Nyt juhlavuonna jokainen alumni haastetaan mukaan. Musiikkilukiossa ja tässä lähistöllä olevat tekevät konkreettista työtä, jotta kaikki juhlavuoden tapahtumat jäävät muistoihimme ikuisiksi ajoiksi.

Haastamme jokaisen alumnin osallistumaan. Ottakaa yhteyttä, ilmoittautukaa, osallistukaa ja muistellaan! Sosiaalisessa mediassa, kotisivulla ja kohdatessamme kerromme lisää valmisteluista. ”Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa…”

”Juhlavuosi käynnistyi rytinällä” kuten alumni, tiedottajamme Anni kotisivulla kirjoittaa. Lukuisat alumnimme, musiikin opettajamme Markus, Mika, Juha-Matti, Marko-Tapio, Siiri, Janne, Arto ja Ville opettavat täällä ahkerasti nykyisiä opiskelijoita musiikin haasteissa ja uusia säveliä syntyy. Uutta ja vähän vanhempaa laitamme vuoroaskelin kuuluviin!

Moni asia on entisellään: kohta on valvottu ”viimeinen yö”, penkkarit ja vanhojen tanssit. Aina sama haikeus abien tarjoamilla täytekakkukahveilla!